keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Vuosi meni ja uusi alkaa!

Joulu sujui tänä vuonna leppoisasti perinteisissä merkeissä. Herkkuja nautiskelimme mahan täydeltä, piirrettyjä ja romanttisia elokuvia katsoimme joka päivä ja nukuttua tuli uskomattoman paljon. Joulun kruunasi pari superkevyttä hiihtelyä kauniilla valkoisilla hangilla.

Vaikka lajivalikoima on laajentunut jopa hiihtoon, on polven paraneminen silti ollut hitaampaa, mitä uskoin. Tai sitten vaan maltti alkaa olla lopuillaan. Joka tapauksessa treenaaminen on edelleen täytynyt pitää tosi kevyenä. Määrää saan onneksi jo tehtyä kohtalaisesti. Innostuin pari viikkoa sitten ottamaan karstoja koneesta uima-altaassa ja stepperin päällä ja siitä fiilistelystä seurasi viikoksi ikäviä uusia kipuja. Kai sitä on vaan pakko malttaa tehdä alavauhtista niin kauan kunnes koipi edes taipuu normaalisti. Juoksunkin aloittamiseen taitaa mennä vielä jokunen viikko. Olen kyllä jo vetänyt lenkkarit jalkaan, mutta meno oli sen verran pahaa linkkaamista, että täytyy nyt alkuun hermottaa koipia pienillä hypyillä ja drilleillä.

Huomenna on sitten viimeinen päivä tältä vuodelta. Itselleni vuosi oli loistavan alun (mm. EM duathlonin pronssi, Saksan mestaruuskisojen 2.) jälkeen aikamoinen koettelemus (kambylobakteeri kesällä ja polven hajoaminen syksyllä). Ensi vuodelle toivoisin edes hieman enemmän onnea. Joulupuurosta sain mantelin, mikä tunnetusti lisää toiveiden toteutumismahdollisuuksia ;)

Valtavat kiitokset vuoden 2009 tukijoilleni Hansatonille, Kuulohansalle, Karhulle, Scorpionille ja Maximille! Kiitokset myös Paulille loistavasta valmennustyöstä! Ja sydämelliset kiitokset äidille, isälle, Kirsille ja kaikille muille, jotka auttoivat minua selviämään synkästä syksystä!

Iloista Uutta Vuotta!!!

perjantai 4. joulukuuta 2009

Life goes on ;)

Tulipa pitkä tauko blogin päivitykseen. Henkisesti tauko oli kuitenkin tarpeen. Polven prakaaminen oli päälle sen verran kova paikka, että oli pakko unohtaa urheilu ja edes yrittää miettiä jotain muuta. Ja täytyy myöntää, että vaikka kunto nyt on varmasti älyttömän surkea, niin muuten tauko teki vaihteeksi tosi hyvää!

Sairaslomalla tuli eteen paljon uusia asioita. Pahimmassa vaiheessa oli avartavaa huomata, että aika kuluu, vaikkei koko ajan puuhaa yhtään mitään. Aluksi lihaksia särki jatkuvasti ja olo oli kuin vankilassa, mutta pikkuhiljaa alkoi olla jopa mukavaa vain töllöttää kaikkia mahdollisia telkkarisarjoja, maleksia facebookissa ja nukkua pitkiä unia. Kun kyllästys iski, rupesin kutomaan pipoja! Onneksi sain myös pyörätuolin sairaalasta lainaan ja pääsin sen kanssa ulos pitkille koiran ulkoilutuslenkeille haukkaamaan happea.

Löhöilemisestä oli myös se kiva seuraus, että tällä hetkellä en kaipaa jatkuvasti päiväunia! Nyt sitä vasta huomaa, kuinka kova rasitus reilut 15 vuotta kestänyt treenaaminen on kropalle ollut. Vaikka olen käyttänyt polven kuntoutukseen ensimmäisten leikkausta seuranneiden parin viikon jälkeen lähes yhtä paljon aikaa kuin normaalisti treenaamiseen, ei nyt väsytä ollenkaan samalla tavalla. Sain todella mielenkiintoisen gradun aiheen ja vaikka ennen sairauslomaa pidin mahdottomana ajatuksena, että treeniä ja gradua voisi jaksaa tehdä samanaikaisesti, niin ainakin vielä tällä hetkellä intoa ja tarmoa tuntuu riittävän aivan loistavasti molempiin puuhiin. Ja ylikin jää, mutta niin täytyykin jäädä, sillä treenaamiseni on edelleen vain ylikevyttä hissuttelua.

No mutta mitäs sille polvelle kuluu? Kaikki voitava paranemisen eteen on tehty: olen saanut loistavaa fysioterapia apua ja koettanut noudattaa ohjeita parhaani mukaan. Vaikka kuntoutusjutut eivät fysiikkaa rasita, niin ei se päälle kivaa puuhaa ole jumpata jumpan perään. Ja silti paraneminen on ärsyttävän hidasta. Mutta valoa on vihdoin nähtävissä. Nyt pystyn sentään jo uimaan ilman pullareita ja ajamaan ylikevyttä ergoa. Ja lääkärin kommenttien mukaan paraneminen on sujunut niin hyvin, että juoksuakin saan kokeilla jo ennen joulua! Eli luvassa on varmasti jännittävin joululahja sitten lapsuusvuosien!

perjantai 2. lokakuuta 2009

Polvi leikattu

Polvi leikattiin viikko sitten. Olen todella kiitollinen, että erittäin arvostettu ortopedi Ilkka Tulikoura leikkasi jalan näin pian. Nyt ainakin tiedän, että jalan paranemiseksi on tehty kaikki voitava. Leikkauksen jälkeen fiilis on kuitenkin ollut sen verran huono, että tarvitsin näin pitkän sulatteluajan ennen tänne kirjoittamista.

Päällimmäisenä sairaalareissusta jäi mieleen se paniikki, mitä koin herätessäni nukutuksesta. Anestesialääkärin pikku mokan takia mut jouduttiin nukuttamaan selkäydinpuudutuksen sijaan ja jotenkin onnistuin siinä nukutuksessakin uneksimaan juoksemisesta. Sinänsä siinä ei kai mitään niin ihmeellistä ole, koska muutenkin näen nyt lähes joka yö unia eri paikoissa lentävällä askeleella kirmailemisesta ;). Sairaalan heräämössä sain kuitenkin kehitettyä jonkinmoisen shokin, kun kärsin anestesian aiheuttamasta hypotermiasta ja valtavasta polvikivusta. Onneksi sairaalamömmöt vetävät pään nopeasti uusiin sfääreihin.

Jatkon kannalta painajaismaisinta oli silti se, kun sain muutaman tunnin kuluttua kuulla, missä kuosissa polvi on. Kaatuessani ja polven vääntyessä patella oli mennyt sijoiltaan. Sen seurauksena leikkauksessa jouduttiin korjaamaan parit nivelsiteet ja toinen kierukka ja lisäksi jostain poistettiin muutamia hampaankokoisia luupaloja. Silti pahinta oli, että myös niitä huonosti paranevia rustovaurioita löytyi lumpion takaa. Niitäkin koetettiin korjailla ja siistiä, mutta on silti epäselvää, haittaavatko ne jatkossa. Onneksi vauriot eivät kuitenkaan ole kantavilla nivelpinnoilla.

Pakko myöntää, että lääkärin raaoista kommenteista seurasi alkuun luovutusfiilis. Taistelutahto on kuitenkin herännyt ja haluan tehdä kaikkeni, jotta saisin koiven kuntoon ja juoksisin vielä joskus kovempaa kuin ikinä ennen. Aluksi saan vain koukistella jalkaa kevyesti enkä saa tippaakaan varata sille neljään viikkoon. Lähinnä voin vain maata kotona jalka kohossa. Kepeillä kävelykin on hankalaa, koska polvea alkaa särkeä pystyasennossa. Onneksi sain hommattua myös pyörätuolin lainaksi, joten sillä pääsen edes pienille happilenkeille. Kyllä nousee arvostus pyörätuolikelailijoita kohtaan, sen verran nihkeää tuo tuolin lykkiminen on ;).

lauantai 19. syyskuuta 2009

Tähystykseen

Magneettikuvauksesta saadun lausunnon perusteella polvesta oli mennyt lumpio sijoiltaan ja sen seurauksena tullut vaurioita nivelsiteisiin ja johonkin luuhun. Noi olis kuulemma nopeasti hoidettavissa, mut lisäksi patellasta oli repeytynyt suuri pala rustoa. Tulikouran mielestä tosin nämä radiologin kommentit eivät olleet ihan oikein, vaan polven ongelmana olisi rikkinäinen kierukka. Mielenkiintoista ja tosi pelottavaa, että näin erilaisia analyyseja voi ylipäätään saada aikaiseksi.

Ensi perjantaina polvi kuitenkin tähystetään. Voi kun homman voisi hoitaa aikaisemmin, sillä tämä odottelu on kaikkein kauheinta. Tosi vaikea asennoitua tekemään yhtään mitään, kun ei tiedä, miten pitkä tauko tulee. Toisaalta kannattaisi purkaa energia vaikka siihen gradun aloittamiseen, mutta toisaalta taas ei haluaisi vielä luovuttaa maailman triathlonhuipulle pyrkimisen suhteen. Kumpaakin kun en usko pystyväni viemään läpi haluamallani tasolla samaan aikaan varsinkin, kun samalla olisi ihan suotavaa hankkia toimeentuloa jostain.

Tässä maatessa sekoaa kyllä pää ihan täysin! Kunpa viikko menisi nopeasti ohi ja saisi vihdoin kuulla lopullisen tuomion jalasta.

torstai 17. syyskuuta 2009

Uskomatonta, mutta totta :(

Urheilu on tosiaan pienistä hetkistä kiinni... Polvi vääntyi tiistaina juostessa. Se polvi, missä ei ikinä ennen oo ollut ongelmia. Eilen kävin urheilulääkärillä, joka epäili, että nivelkierukka on rikki. Toivottavasti vaan se. Tänään menen magneettiin ja viimeistään huomenna pitäisi saada parilta eri lääkäriltä mielipide, mitä seuraavaksi kantsii tehdä.

Joka tapauksessa tuntuu aika mahdottomalle, että juoksisin 9vrk kuluttua duathlonin MM-kisassa. Nyt en voi edes kävellä. Mutta ehkä ihmeparantuminen on mahdollista??? Ottaa kyllä tosi rankasti päähän, jos Jenkkireissu jää väliin. Tuli nimittäin ostettua jo lentoliputkin mulle ja Kirsille eli iso menetys jälleen kerran myös rahallisesti. Harmi sekin, vaikka taitaa olla se pienin harmi.

Tällä hetkellä fiilis on todella syvällä pohjamudissa. Pelottaa mennä magneettiin ja kuulla, mitä polvessa on hajalla. Kovin pitkää vammalomautusta ei mun vastoinkäymisten sietokyky enää kestä.

torstai 10. syyskuuta 2009

Triathlon For Fun –tapahtumassa loisto fiilis!

Viime viikonloppu hurahti jälleen kilpailullisissa merkeissä. Tällä kertaa olin itseni rääkkäämisen sijaan puuhanaisena. Tosin tuntuu, että pari ylipitkäksi venynyttä päivää järkkärihommissa oli jopa uuvuttavampi kokemus kuin normaaliin triathlonkisaan osallistuminen... Täytyy kyllä nostaa hattua kaikille kisojen eteen jo kuukausia puurtaneille järjestäjille – suuri kiitos loistavasti onnistuneesta tapahtumasta kuuluu etenkin Paulille ja Riitikselle!

Kisaviikonloppu alkoi perjantaina Koululiikuntaliiton mestaruuskilpailuilla. Oli upeaa seurata, kuinka kolmisensataa pientä ja vähän suurempaakin koululaista pääsi kokeilemaan triathlonia. Keräsin lähtijöitä jonoon ennen starttia ja jännitys oli monilla siinä vaiheessa melkoinen. Mutta hienostihan kaikki koitoksesta selvisivät! Perjantai päättyi hyväntekeväisyyskisaan, minkä tuotto menee lyhentämättömänä Lastenklinikan syöpäsäätiölle. Saimme Bomanin Tiinan kanssa kunnian osallistua starttiin Urheilukanavan tiimissä. Vedimme matkan läpi hymyssä suin jutustellen ja muita kannustaen. Kivaa vaihtelua hampaat irvessä kiskomiselle ;).

Lauantaina oli vuorossa Helsinki City Triathlon. Tähän kuntoilijoille suunnattuun koitokseen osallistui yli 500 yksilökilpailijaa ja viitisenkymmentä joukkuetta. Ja liikunnan riemua riitti! Kisa myös osoitti, että triathlon tosiaan sopii jokaiselle. Uima-altaassa pulikoitiin niin mummosammakkoa kuin ensioppista vaparia ja pyöräreitillä sotkettiin kiiltävien kilpureiden lisäksi ikivanhoilla Jopoilla. Rankasta juoksuosuudestakin moni nautiskeli reippaasti kävellen. Maalissa kaikki pääsivät suoritustyylistään riippumatta nauttimaan endorfiinihuumasta ja itsensä voittamisesta.

Vaikka suuri osa viime viikosta meni TriForFunissa, tapahtui myös muuta kertomisen arvoista. Kävin torstaina sairaalassa tähystyksessä ja siinä selvisi, ettei suolistossani jyllää ainakaan mikään paha tulehdus tai rivi kasvaimia. Samalla otettiin kaikennäköisiä muita kokeita, joten eiköhän mahavaivojen syy pikkuhiljaa selviä. Onneksi maha ei viime viikolla vaivannut pahasti ja treenitkin menivät ihan mukavasti. Mikäli mitään vakavaa ei laboratorionäytteiden osalta ilmene, jatkan kautta vielä yhdellä rykäisyllä ja starttaan 26.9. Jenkkilässä duathlonin MM-kisoissa!

tiistai 1. syyskuuta 2009

Neljäs tosi kovassa Eurooppa Cupissa!

Jee, nyt sain hieman balsamia haavoille parin epäonnistuneen kisan jälkeen. Sijoituin sunnuntaina Puolan Kedzierzyn Kozlessa käydyssä kovatasoisessa Premium Eurooppa Cupissa neljänneksi. Vaikka neljäs sija on monesti se karvain, olen nyt tyytyväinen tulokseeni. Itse asiassa en ennen kisaa olisi voinut uskoa, että pystyn niin hyvään suoritukseen ja voin voittaa niin monia kovia päänahkoja! On se vaan kroppa ylläreitä täynnä: viikko sitten kaikki tuntui loistavalle ja kisassa tuli heikko esitys, kun taas tällä kertaa oli vaikka mitä ongelmia ja kisa sujui hyvin.


Ehkä kivointa kisassa oli, että uinti onnistui jo mukavasti. Suurimpana syynä edellisiä kisoja parempaan pulikointiin oli varmasti se, että tällä kertaa en panikoinut missään vaiheessa, mikä esti väsähtämisen. Voimia jäi jopa liikaa jäljelle ja uinnin jälkeen oli olo, että jopa kovempaa olisi jaksanut läiskiä. Joka tapauksessa rantauduin hyvissä asemissa reilu minuutti kärjen jälkeen. Varmaan ensimmäistä kertaa triathlonurallani olin jopa puolen välin paremmalla puolella, sillä edelläni oli 17 tyttöä ja perässä 21 ;).


Pyörän päällä fiilis oli loistava, sainhan heti alusta lähtien ajella isossa ryhmässä. Jalat myös toimivat ok ja varsinkin alkumatkasta tein paljon hommia, jotta saisimme edellä menijöitä kiinni. Onneksi myös muu porukka oli suhteellisen aktiivista. Lopulta edellämme olikin ainoastaan viiden hengen kärkiporukka. Sekin oli pitkään vain reilun minuutin päässä, mutta viimeisillä kierroksilla (pyörä 8x5,3km tasainen kortteli) menomme meni pahasti kyttäilyksi ja ero kärkeen venähti pariin minuuttiin.

Toiseen vaihtoon tultaessa olin turhan arka ja lisäksi vaihtopaikalla hukkui aikaa törmäilyyn. Lopulta lähdin noin 10s ryhmämme ekojen tyttöjen perään. Sain kuitenkin muut, paitsi kisan voittoon juosseen Vendula Frintovan, kiinni jo ekan kierroksen puolivälissä (juoksu 4x2,65km). Jäin juoksemaan Anne Haugin ja Zita Szabon kanssa. Pystyimme pitämään yllä hyvää vauhtia ja ohitimme toiseksi tullutta Raw:ta lukuun ottamatta kaikki pyörän jälkeen edellä olleet. Haugin ja Szabon tsemppiapu oli minulle todella tarpeen, sillä oloni oli tosi tuskainen ja yksin en olisi pystynyt kiusaamaan itseäni tarpeeksi kovaan vauhtiin. Noin kilometri ennen maalia Haug avasi kirin, eikä minulla ollut rahkeita vastata siihen. Saavuin kuitenkin hoiperrellen maaliin neljäntenä ennen Szaboa. Ja siitä minut raahattiin mahakramppien kourissa ensiaputelttaan.


Kisan tulos oli henkisesti tosi tärkeä ja antoi uskoa siihen, että kaiken loksahtaessa kohdilleen olen jo tällä hetkellä yllättävän lähellä maailman kärkeä. Eli treenit eivät ole menneet hukkaan :). Nyt on kuitenkin pakko selvittää perin pohjin, mikä mahaa vaivaa. Luulen ja toivon, että kyseessä on vain joku bakteeriepätasapaino heinäkuisen vatsataudin jäljiltä. Lääkäri passitti minut kuitenkin kolonoskopiaan, mihin joudun ylihuomenna. Sen jälkeen sitten tehdään päätöksiä loppukaudesta.


Eurooppa Cupin tuloksia:

http://www.triathlon.org/zpg/zevt-dtl-prtcpnts_v4.php?call=TVRFdw==&keep=sh&id=MTQwOQ==&sh=rs&rsid=3697


Niin ja muistutuksena kaikille: ensi perjantaina ja lauantaina Uimastadionin ympäristössä pidetään kauan odotettu Helsinki City Triathlon! Sinne vaan kaikki sankoin joukoin kisailemaan, kannustamaan ja tutustumaan upeaan lajiin!!!

maanantai 24. elokuuta 2009

Ei toiminut kroppa Karlovy Varyssa - 15.sija

Sunnuntaina Tsekeissä käydyssä Eurooppa Cupissa mikään ei sujunut niin kuin piti. Ennen kisaa kaikki oli pieniä vatsaongelmia lukuunottamatta OK. Oikeastaan jokainen laji kulki jopa loistavasti! Myös kisareitti oli just "mun reitti", sillä pyörässä ajettiin seitsemän kertaa 500m pitkä tosi jyrkkä mäki.

Kilpailun startattua tunsin kuitenkin heti, että nyt tulee rankka reissu. Kroppa oli kumman väsy. Uinti meni taas täysin räpeltämiseksi ja rantauduin yksin pari minuuttia kärjen jälkeen. Tässä vaiheessa vielä toivoin, että pyörä kulkisi normaalisti ja saisin porukkaa kiinni. Mutta jaloista ei löytynyt yhtään potkua. Meno oli voimatonta dieseliä. Niinpä ajoin koko kisan täysin yksin tempoa ohitellen vain muutaman tytön. Eroa uinnissa karanneeseen kärkikaksikkoon oli pyörän jälkeen jo kuutisen minuuttia ja isoon pääryhmäänkin lähes 4min. Juoksukaan ei tuntunut hyvälle eikä kyllä ollut enää fiilistäkään kipittää. Ohitin silti paljon porukkaa juosten jopa kolmanneksi nopeiten. Maalissa olin pettyneenä vasta 15.

Nyt täytyy toivoa, että sunnuntaiksi sattui vain huono päivä eikä kropassa ole mitään pahempaa vialla. Seuraava kisa on nimittäin edessä jo viikon päästä. Vuorossa on todella kovatasoinen Eurooppa Cupin premium kisa Puolassa. Onneksi tässä on viikko aikaa palautella - toivotaan, että Tsekin epäonnistuminen vain jätti kisanälkää ja avasi paikkoja!


Tuloksia:

http://www.triathlon.org/zpg/zresults-evt-dtl.php?call=TVRrdw==&id=MTQwNg==&rsid=3691&keep=sh

tiistai 11. elokuuta 2009

Huono uinti pilasi maailmancupin

Unkarin maailmancupista tuli taas kova koulu. Ei mennyt suoritus putkeen ei... Ennen kisaa fiilis oli vielä okei, tosin ehkäpä "hieman" ylijännittynyt. Kisan starttikin oli onnistunut ja ekan noin 100 metrin uinnin jälkeen olin loistavassa paikassa aivan kärjen takana. Paulkin kuulemma jo tuuletteli rannalla, että nyt uinti vihdoin näyttää ulkoisesti samalta kuin treeneissä. Mutta sitten tuli ahdasta ja alkoi hakkaus. Ja seuraavassa muistikuvassa uinkin jälleen kerran yksin kaukana ryhmästä, kroppa on ihan poikki ja päässä aikamoinen v...tus.

Rantauduin lopulta 2.20min kärjen jälkeen ja eroa edeltäväänkin ryhmään oli reilusti yli minuutti. Onneksi samaan aikaan kanssani nousi duathlonspesialisti saksalainen Anne Haug. Saimme heti pyöräilemään päästyämme vuorovedon aikaiseksi. Kiskoimme koko pyöräosuuden tasaisen tappavalla tahdilla (tai ainakin mun reisissä tuntui jo kuoleman henkäys), mutta saimme kiinni ainoastaan yhden aussin, kenestä ei edes ollut apua. Eroa kärkiryhmiin tuli pyöräilyssä reilut 2min, mikä on kuitenkin ok tilanne huomioiden. Pyörä ajettiin nimittäin täysin tasaisella ja helpolla reitillä. Lisäksi tilanteesta teki toivottoman se, että kärkeen oli jo uinnissa muodostunut 9 naisen irtiottoporukka (alkuun 10), jota 35 hengen ryhmä yritti koko pyörän ajan ottaa kiinni. Eli kärjessä ei lepsuiltu ja olimme ainoina yksinäisinä melkoisen heikossa jamassa.

Juokuun lähdettäessä olin jo tosi väsynyt. Päässäni takoi kuitenkin, että viimeiseksi en varmasti jää ja niin sain taas sisulla puristettua tossua toisen eteen. Lopulta juoksu aukesi jopa kohtalaiseksi tai ainakin juoksin yllättävän hyvin muihin nähden. Ohitin lähes 15 edellä mennyttä ja eroa kärkiporukkaankin tuli vain noin 1.30min. Maalissa olin sijalla 30.

Vaikka lopputulos kisassa ei todellakaan ollut sitä, mitä hain, oli reissu taas tärkeä kokemus. Tämä oli vasta toinen triathlonkisani viimeisen vuoden sisällä(!!!), joten luulisimme, että uintitaisteluihin tulee apua jo pelkän kilpailurutiinin saamisesta. Tätä puoltaa myös se, että minulta 1.30min karkuun uineessa ryhmässä oli tyttöjä, jotka tiedän altaassa itseäni heikommiksi uimareiksi. Lisäksi maailmancupsuorituksesta on kaivettavissa positiivisia juttuja. Pyörä kulki ok ja juoksu oli jopa hyvää, sillä vaikka ajoimme pyöräosuuden tiukkaa paritempoa, juoksin päivän 11. parhaan ajan eikä ero voittajiinkaan ollut kovin paha.

Eli nyt ei auta muu kuin niellä pettymyksen tunteet. Onneksi toivomaamme kisarutiinia on pian tulossa! Kisaan nimittäin elokuun viimeisinä viikonloppuina kahdessa poikkeuksellisen kovatasoisessa eurooppacupissa.


Tulokset:
http://www.triathlon.org/zpg/zresults-evt-dtl.php?call=TVRrdw==&id=MTM4OA==&rsid=3367&keep=sh

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Kalevan kisat jäi väliin – pakko palautella ennen maailmancupia!

Taas harmittaa. Tällä kertaa oma hölmöys. Treenasimme aivan liian kovaa sen viikon kestäneen vatsataudin jälkeen. EM-kisojen sivuuttuminen jätti niin kovat henkiset patoumat, että menoa oli mahdoton pidätellä. Oli fiilis, että nyt näytetään vaikka väkisin…Onneksi kroppa kokosi kiusaamisesta huolimatta itsensä Brnon Eurooppa Cupiin ja siellä tuli jopa loistavaa tulosta. Hyvän kisan innoittamana ahneus ei tietenkään laantunut. Tehotreenejä tuli tehtyä edelleen hammasta purren.

Viime viikonloppuna iski täydellinen synkkyys eikä hampaan pureminen enää auttanut. Jo lyhyt reipas pyörä vei reisistä kaikki energiat ja juoksuissa jokainen askel sattui kuin olisi maratonilla. Ajattelimme, että huoltava pk-treeni palauttaa kropan. Ja niinhän se onneksi tuntuu menevän. Elimistö alkaa vihdoin kuuden kevyttehoisen päivän jälkeen rauhoittua. Palautuminen toivon mukaan on myös nopeutumassa, sillä viime yönä nukuin ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon melkein normaalisti. On se kumma, että yliväsyneenä en saa nukuttua kuin muutaman satunnaisen tunnin yössä, vaikka lepo on juuri sitä mitä kaipaisin.

Vaikka tänä aamuna heräsin hyvin levänneenä, päätimme, että Kalevan kisojen kympin juoksemisessa piilee edelleen liian suuri riski. Harmi, sillä aina yhtä upeasti juoksevan Sandellin jälkeen olisin saattanut päästä kiusailemaan himmeämmille mitaleille yltäneitä tyttöjä ;). Mutta rata on raaka ja etenkin tällä kertaa olisi yhtä hyvin voinut iskeä täyssippi. Oli pakko jättää riskillä pelaaminen, sillä ensi sunnuntaina kisaan Unkarissa todella kovatasoisessa maailmancupissa. Toivotaan, että saamme siihen mennessä hyvän vireen päälle!

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Toinen sija Eurooppa Cupissa Brnossa!



Lauantaina pääsin vihdoin kisailemaan sairastelun jälkeen ja kivaa puuhaahan se oli. Lisäbonuksena saavutin hienon kakkossijan! Kisareissu oli kuitenkin yksi omituisimmista, mitä olen kokenut. Kummallisinta reissussa oli se, että kilpailu jouduttiin muuttamaan triathlonista duathloniksi. Kisa piti käydä kapeahkossa joessa, joka oli Tsekeissä tuhoa tehneiden tulvien vuoksi aivan liian likainen ja vaarallinen paikka uimiseen. Kun muutakaan uintikelvollista lätäkköä ei löytynyt, oli järjestäjien pakko jättää uinti pois ja pitää kilpailu duathlonina (5km/40km/10km).

Uinnin pois jääminen oli kannaltani tosi huono juttu, sillä olisin todella tarvinnut triathlonkisan ihan harjoitusmielessä – olen tänä kesänä kisannut vain yhden triathlonin ja seuraava koitos on maailmancup, joten lajinomainen meno olisi ollut tarpeen!!! No, joka tapauksessa oli kiva päästä kisaamaan kansainväliseen seuraan ja selvittämään, miten kroppa toimii vatsataudin jälkeen. Pienen ikävän lisämaun kilpailupäivään toi kuitenkin huono sää. Vielä kisaa edeltävänä päivänä Brnossa oli yli 30 C helle, mutta lauantaina asteita oli enää viitisentoista ja vettä satoi kaatamalla. Tämä toi pientä lisäväriä tosi mutkaiselle korttelireitille. Reitin liukkaus teki etenkin miesten kisasta tosi vaarallisen ja kaatumisia tuli melkoisesti. Myös Liedon Panun hyvin alkanut kisa päättyi tosi harmillisesti kasaan ennen pyöräilyn puoltaväliä.

Oma kisani alkoi kuitenkin mukavasti. Ensimmäinen juoksu tuntui tosi helpolle, sillä kärkiryhmässämme ei kenelläkään ollut revityshaluja ja meno oli pelkkää kyttäilyä. Tulinkin vaihtoon rennolla askeleella ensimmäisenä. Pyöräilyssä taktiikkanani oli edelleen säästellä voimia ja päästä niin helpolla kuin mahdollista. Niinpä maltoin mieleni ja tein 40km aikana vain muutamia vetovuoroja. Muuten ryhmämme ajo oli yllättävänkin aktiivista, sillä erilaisia irtiottoyrityksiä ja kiihdyttelyjä oli useita. Jalkani toimivat kuitenkin vahvasti, mikä oli etenkin alkumatkasta onni, sillä ajoin märkiä mutkia aivan liian arasti. Onneksi se taito parani kierros kierrokselta. Suurimmaksi huolenaiheeksi pyöräillessä muodostui se, että energiageelini olivat päässeet tippumaan, mikä saattoi vaikuttaa jaksamiseen kilpailun loppupuolella.

Toiseen vaihtoon tulin hyvissä asemissa, mutta itse vaihdosta tuli huono. En saanut kylmän kohmeisilla käsilläni kypärää pois ja hävisin kymmenisen sekuntia muille tytöille. Juoksukin tuntui tosi huonolle, mutta sain silti pakotettua jäiset reiteni jonkinmoiseen vauhtiin ja nousin kakkossijalle parin kilometrin jälkeen. Eroa kisan johtajaan ja voittajaan, Ukrainan Yuliya Sapunovaan, oli vielä noin 30s. Loppumatkasta saavutin häntä hieman, mutta oli selvää, että voittoon ei lauantaina ollut mahdollisuuksia. Toinen sija niinkin pienellä erolla Sapunovaan, jonka juoksuvauhti on monissa kisoissa ollut maailman kärkitasoa, nostaa kuitenkin hymyn huulille :)

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Terveenä kohti uusia koitoksia!

Huh, selvisinpä taudista. Oli kyllä rankka kokemus. Mutta onneksi vatsa helpotti pikkuhiljaa ja viime viikolla pääsin jo tekemään treenejä. Olo oli silti etenkin alkuviikosta tosi heikko, vatsaa nipisteli ja pienikin reippampi rykäys veti kropan täysin väsyneeksi. Niinpä päätimme lääkärin kehotuksesta olla leikkimättä terveydellä ja jäin pois myös siitä eilen käydystä World Championship Series – kisasta. Harmi :(

Harmitteleminen ei kuitenkaan auta, vaan katse on suunnattava tuleviin koitoksiin. Kahdesta kesän tärkeimmästä kisasta sairasvuoteelle jääminen jätti ainakin kovan kilpailunälän. Onneksi pääsen purkamaan patoutumia jo ensi lauantaina Tshekin Brnossa käytävässä Eurooppa Cupissa! Ihan jännä nähdä, toimiiko elimistö jo silloin normaalisti. Ainakin viime viikon perusteella kuntokäyrä osoittaa vahvasti ylöspäin. Maanantain juoksulenkki meni vielä kirjaimellisesti kävelyksi, mutta eilen kipitin jo reippaan pyörän perään 3.25/km vauhtia hymyssä suin… jos jaksaminen vielä palautuu normaalitasolle, niin pian henkiset patoutumat saavat kyytiä!

ps. Schlierseen kuvia on vihdoin tuolla alempana, haluan takaisin sinne :)

lauantai 4. heinäkuuta 2009

Vatsatauti esti EM-kisaan osallistumisen :(

Tuntuu tosi pahalta, että tänäkin vuonna kauden pääkisan pilasi älyttömän huono tuuri. Toivoin vatsan parantuvan ajoissa ja elättelin loppuun asti toiveita kisaan lähtemisestä. Vaikka keskiviikon viimeisimmän blogikirjoitukseni jälkeen maha tuli vielä illaksi ihan pirun kipeäksi, torstaina vatsakipu oli taas siedettävän pieni ja sain jopa tehtyä pienen uinnin. Niinpä jatkoin positiivista ajattelua, pakkasin kamat ja menin nukkumaan siinä toivossa, että aamulla nousen terveenä lentokoneeseen. Mutta kahden maissa heräsin kylmästä hiestä märkänä. Loppu yö meni kärsiessä hullun kovista kivuista. Kuumekin nousi. Matkan kohteeksi tuli taas lääkäri eikä EM-kisat.

Eilen päivällä pahimmat kivut vihdoin helpottivat. Toivottavasti nipistelytkin lähtisivät pian lopullisesti pois. Jännitystä piisaa sen vuoksi, että taudin perimmäinen syy ei ole selvillä. Ilmeisesti kyseessä on kuitenkin jonkinlainen ruokamyrkytys. Parantumisella olisi vähän kiire, sillä myös ensi viikonloppuna mun oli tarkoitus kisata World Championship Series -kisassa Kitzbühelissa. Eipä sinnekään voi lähteä, jos ei tässä parin päivän sisään saa kunnolla syötyä ja liikuttua.

Mutta väännetään vielä hieman puukkoa haavassa...Tämän kauden harjoittelu oli suunniteltu siten, että näillä paikkeilla alkaisi kulkemaan. Ja kyllä sen viime viikonlopun treeneissä huomasi, että vaikka esimerkiksi pyörä kulki loistavasti jo Schlierseen kisassa, paransi se ekana kovana rutistuksena pyöräjalkaa entisestään. Myös juoksu oli viime viikonloppuna teknisesti ja vauhdillisesti parempaa kuin ikinä ennen ja uinnissakin oli vahva ote. Nyt sitten on täysi kysymysmerkki paljonko kunto romahtaa tällaisen sairastelun seurauksena.

Harmitusta lisää myös se, että sunnuntaina käytävä EM-kisa on ollut mun ja Paulin päätavoitteena jo pitemmän aikaa. Olen kisannut Holtenissa kahtena edellisenä kesänä, jotta reitti olisi huomenna mahdollisimman tuttu. Hotellihuoneetkin varasimme parhaalta paikalta jo viime vuonna. Lisäksi matkaan oli lähdössä kannustusjoukoiksi koko perheeni. Ja Riitiskin päätti viime hetkillä lähteä apuvalmentajaksi sekä tutustumaan kansainväliseen kilpailumaailmaan. Harmittaa äärettömän paljon, etten pysty antamaan heillekään sellaista kisaviikonlopun fiilistä kuin olisin halunnut.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Vatsatauti pahimpaan mahdolliseen aikaan

Nyt on tosi kova EM-kisa jännitys päällä...tällä kertaa suorituksen onnistumista enemmän jännittää kuitenkin se, pääsenkö edes reissuun mukaan :( . Olen aina ollut varsinainen teräsvatsa enkä juuri koskaan ole potenut vatsavaivoja. Maanantaina iltapäivällä vatsa tuli kuitenkin TOSI kipeäksi. Eilinen päivä menikin sitten ihan paikallaan maatessa, enkä pystynyt edes kävelemään paria sataa metriä enempää ilman vatsan kramppaamista. Vielä viime yönä vatsakipu oli niin sietämätön, että itkua pukkasi. Lisäksi olotilaa laski entisestään pieni kuumeilu.

Mutta onneksi tämä päivä on alkanut jo paremmin. Kipu on hellittänyt ja kävely onnistuu normisti. Kävin myös lääkärillä eikä tulehdusarvoissa tai röntgenissä näkynyt sen kummempaa, joten kyseessä on mitä todennäköisemmin ihan tavallinen vatsapöpö. Pidetään peukkuja, että se nyt helpottaisi. En ole viimeisen 18h aikana syönyt muuta kuin desin mustikkakeittoa, joten piakkoin olisi ihan jees saada jotain suuhun, etteivät voimat ihan katoa.

Jos tauti tänään helpottaa ja huomenna on jo suhteellisen normaali olo, lähden kaikesta huolimatta kokeilemaan, miten EM-startti sujuu. Kilpailu käydään sunnuntaina tosi kivassa paikassa Hollannin Holtenissa. Kilpailureitti on profiililtaan mitä mainioin, sillä pyörässä on sekä mäkeä että korttelia. Lisäksi kisapaikka on tuttu, sillä olen kisannut Holtenissa kahdesti Eurooppa Cupissa. Eli peukut pystyyn, että vatsa alkaa kestämään ja että täysilepo on vaan herkistänyt sopivasti lihaksia...

maanantai 22. kesäkuuta 2009

Toinen sija avoimista Saksan mestaruuskisoista / bundesliigasta!

Triathlonkausi alkoi tänä vuonna oikein mukavasti. Sijoituin toiseksi kovatasoisessa kisassa, joka oli samalla sekä Saksan avoin mestaruuskilpailu että bundesliigan osakilpailu. Kisa oli myös ensimmäinen koitokseni bundesliigassa, missä nyt sitten kilpailen Schwalbe-Team Krefelder Kanu Klubissa. Tiiminikin pärjäsi lauantaina hyvin, sillä olimme myös yhteistuloksissa toisia.

Kilpailu käytiin ehkäpä upeimmissa maisemissa, missä ikinä olen kisannut! Pieni vuorten ympäröimä Schlierseen alppikylä oli aivan uskomattoman kaunis. Myös kisareitti oli kaikkea muuta kuin tylsä, sillä pyöräilyreitillä oli monia noin 2-8 minuutin nousuja ja lisäksi pyöräily päättyi noin neljä kilometriä pitkän vuoren päälle. Juoksukaan ei ollut hurjastelua, sillä reitti oli todella paljon raskaampi kuin esimerkiksi SM-maastojuoksuissa. Hauskan lisän juoksureitille toivat myös radan varrella vapaana pällistelevät lehmät! Ainoa ikävä puoli kisassa oli se, että ensimmäistä kertaa historiassa säät eivät suosineet, vaan jouduimme tyytymään noin 13C lämpötilaan ja vesikuuroihin. Vaikka kisaajia oli kaiken kaikkiaan reilusti yli tuhat, toimivat järjestelyt loistavasti. Kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa voimiaan tässä jokavuotisessa koitoksessa, mikäli alppimaisemat kiehtovat!

Mutta pitemmittä jaaritteluitta omaan kisaani ;). Uinti ei onnistunut niin hyvin kuin toivoin. Starttasin eri laidasta kuin kisan kovimmat lähtijät, mikä ei ollut hyvä ratkaisu. Tämän seurauksena jouduin uimaan ensimmäisen 600m pitkän suoran hakkauksen keskellä varsinaista siksakkia. Loppu uintikaan ei ollut ihan sitä mitä odotin, mutta joka tapauksessa saavutin kärkeä ja rantauduin paremmassa tilanteessa kuin viime vuoden uinneissani vain noin 1 min ykkösmenijöiden perässä (tosin entinen olympiauimari veti triathlonisteihin vielä 50s kaulan). About samaan aikaan kanssani vedestä nousi onneksi läjä tyttöjä – myös Merja – jotka tiesin hyviksi pyöräilijöiksi.

Pyörä alkoikin kivasti ja saavutimme ihan ok yhteistyötä tehden kärkiporukan parin ensimmäisen isomman mäen jälkeen. Tästä lähtien kisa menikin sitten aikamoiseksi kyttäilyksi, vaikka kyllä porukkamme taisi aina jokaisessa mäessä hieman pienentyä. Itse päätin pitää oman pyöräkuntoni salassa ja pysyä reilun kymmenen hengen porukkamme peräpuolella aina viimeiseen nousuun saakka. Se kyllä todella vaati malttia, mutta toisaalta lenkkeilytehoinen jalkojen ravistelu oli oikein mukavaa valmistautumista loppua varten ;). Kuitenkin, heti kun käännyimme viimeiseen neljän kilsan nousuun (nousua lähes 400m eli ihan suhteellisen jyrkkä mäki Helsingin tytölle), malttini petti ja menin heti keulille. Porukka repesi palasiksi ja eroa ryhmämme viimeisiin tuli mäen aikana reilut 2min. Itse tulin huipulle loppujen lopuksi toisena, sillä kokenut Christiane Pilz meni puolivälissä ohitseni ja otti minuun muutaman sekunnin eron.

Toinen vaihtoni oli katastrofihuono. En muistanut, että laitoin energiageelin juoksukenkääni ja siinä sitten tuhrautui turhaa aikaa, kun koitin tunkea jalkaa täyteen tossuun… Niinpä pääsin juoksemaan vasta kolmantena. Aloitin juoksun hyvin varovasti ja ajattelin, ettei ole mahdollista taistella kuin toisesta sijasta. Christiane Pilz on entinen EM-mitalisti ja sijoittui kolme viikkoa sitten MM sarjan osakilpailussa neljänneksi, joten hänet päästin suosiolla karkuun (vaikka lopulta eroa tuli koko kisassa vain 47s ;) ). Himmeämmistä mitaleista taistelin duathlon-spesialistina tunnetun Anne Haugin kanssa, mutta hänestäkin irtauduin jo muutaman kilometrin juoksun jälkeen. Kaiken kaikkiaan juoksu oli tosi erilaista kuin triathlonkisoissa yleensä: reitin mäet veivät voimia ja kierroksella ollut muutaman sadan metrin ”nurmikkosuo” melkein pysäytti vauhdin. Paikka oli näin sadekelillä tosi märkä ja Merjan näkemän mukaan joiltain kilpailijoilta suo oli jopa syönyt tossut irti jalasta!

Myös kisan jälkimenot tarjosivat kivoja kokemuksia. Maalissa sai makoisia paikallisherkkuja, palkintojenjaot olivat hienot ja lisäksi pääsin ekaa kertaa kunnon kansainväliseen lehdistötilaisuuteen. Eli yhteenvetona triathlonavauksesta jäi tosi hyvä fiilis. Vaikka uinti ei vielä onnistunut haluamallani tavalla ja juoksussa oli tällä kertaa pieniä dieseloireita, vaikutti kuntotilanne jopa paremmalle kuin odotin. Tästä on hyvä jatkaa herkistelyä kohti kahden viikon päästä käytäviä EM kisoja!

Tulokset:

http://www.hexal-alpen-triathlon.de/ergebnisse/2009/elite.pdf

Juttua saksaa taitaville:

http://www.tri-mag.de/index.php/200906202411/Kurzstrecke/DM-Schliersee-Pilz-und-Springer-neue-Titeltrager.html

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Triathlonkausi 2009 alkaa!

Niin se vaan aika vierähtää. Nyt on jo viimeistään aika aloittaa triathlonkausi. Ekana starttina teen bundesliigan koitoksen ensi lauantaina Saksan Schlierseessa. Kisa käydään ainakin kuvien perusteella aivan ihanan näköisessä vuoristokylässä. Pyöräreitti kulkee pääasiassa ylöspäin ja päättyy pienen vuoren päälle. Ja siellä sitten juostaan. Sopii minulle ;). Eli todella raskas ja toivottavasti myös kiva kisa on luvassa!

Treenit ovat sujuneet edelleen ihan okei. Kokonaistreenimäärä on pyörinyt enää siinä 16-19h/vko, mutta tehoja on vedetty jonkin verran. Avainharjoituksia on ollut mm. muutama vaihtelevavauhtinen triathlon Kuusiksella, yksi vauhdikas juoksu, yksi vauhdikas peesipyörä (mm. autoa peesaillen, kivaa) ja pari kovempaa uintia. Pääasiassa kaikki treenit ovat kulkeneet ihan hyvin, vaikka välillä on ollut selvää väsyä ja pientä tahmeutta havaittavissa. Lisäksi allergia-aika rajoitti muutamassa treenissä hapen saantia turhan paljon, mutta joskos tukkoisilla keuhkoilla menosta olisi vaikka sama efekti kuin korkealla treenaamisesta…

Mutta nyt on kovemmat treenisetit vähäksi aikaa tehty ja alkaa kisoihin viimeistely. Kolmen viikon päästä on nimittäin edessä yksi kauden pääkisoista, olympiamatkan EM-kisat. Herkistely ja kisavireen viimeistely ei ikinä ole kovin helppoa. Ilman luotettavaa valmentajaa olisin monesti hermoraunio. Sitä alkaa niin helposti kysellä itseltään, että onko kaikkea varmasti tullut tehtyä riittävän paljon ja hyvin. Vai olisiko sitä pitänyt edes jumpata vielä enemmän? Lisäksi viimeistelyvaiheessa oman kropan kuuntelu on tosi herkässä, mikä sekin aiheuttaa epäilyjä. Mitenköhän nyt kulkisi? Täytyisikö tänään tehdä joku terävä veto vai ottaa rennosti? Ei kai vaan jossain päin kroppaa tunnu outoja kiristyksiä? Olenko syönyt liikaa tai liian vähän? Tietty tästä kaikesta kyselystä on hyötyäkin, mutta suurena vaarana myös on, että touhu karkaa pahaksi ”taper bluesiksi”…

No, tänä vuonna yritän välttää turhaa hermoilua. Ainakin nyt voin rehellisesti sanoa treenanneeni koko talven tosi hyvin. Se sitten riittää mihin riittää! Eli ei kun hyvissä fiiliksissä ja hymyssä suin kohti alppimaisemissa tapahtuvaa kauden avausta :).

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Palauttelua

Viime viikko meni hieman alavireisissä fiiliksissä. EM Duathlon reissun jälkeen yleisolo oli aikas väsy ja lisäksi oikea takareisi meni kisasta ihan älyttömään kramppiin. Niinpä sitten alkuviikosta harrastin lähinnä terveysliikunnaksi laskettavaa kuntoilua.

Loppuviikkoon saimme kuitenkin tehtyä hyvän neljän päivän määräjakson, jossa oli etenkin uintia tosi paljon. Lauantaina kävin myös Kuusijärvellä aloittamassa Suomen triathlonkauden kolmen lajin yhteistreenillä. On se vaan kivaa, kun pääsee tekemään täysin omaa juttua ja vielä helteisessä kesäsäässä!

Ensi viikolla olisi sitten edessä vähän reippaampia harjoituksia. Treenikisoja olisi viikonlopun tienoolle tarjolla vaikka millä mitalla: pyöräilyssä SM-kortteli, Porvoon ajot, Pirkan pyöräily ja Solvallan tempo; juoksussa 3km ratakisa; duathlonissa SM-sprintti ja triathlonissa Ikaalisten pikamatka sekä HelTri:n rykäisy. On se vaan harmi, kun kaikki kiva kasautuu samaan pakettiin...tällä kertaa päätimme kuitenkin panostaa lajinomaiseen menoon ja osallistun näillä näkymin ainakin Ikaalisiin (jos keli ei ole liian kylmä, sillä palelemaan en väkisin lähde ;) ).

Ps. Tein tässä joutessani (tenttiin lukemisen ohella...) pari diaesitystä menneistä kisoista tuonne sivun oikeaan reunaan

tiistai 26. toukokuuta 2009

Pronssia Duathlonin EM-kisoista!

Jee, kansainvälinen kisakausi alkoi tänä vuonna loistavasti! Saavutin Budapestissa käydyistä Duathlonin Euroopan mestaruuskilpailuista arvokisamitalin :)!

Kisa alkoi reippaasti. Britti Grimmet (joka lopulta hyytyi) tempaisi heti startista aivan järjetöntä vauhtia ja muu kärkiporukka jäi juoksemaan hieman hänen peräänsä. Juoksu juostiin 2,5km tosi mutkaisella ja tuulisella reitillä ja ensimmäisellä kovaa juostulla kierroksella meno oli melkoista sähinää. Tämän jälkeen vauhti kuitenkin rauhoittui ja ekaan vaihtoon tulin helposti kahdeksan urheilijan kärkiryhmässä (10km / 35.28).

Pyöräily käytiin täysin tasaisella ja kovia tuulipätkiä lukuun ottamatta todella tylsällä 8x5km reitillä. Onnistuimme tiputtamaan viime vuoden EM-kisan nelosen heti alkumatkasta, mutta muuta merkittävää pyörän päällä ei tapahtunut. Yritin muutaman kerran irtiottoa, mutta ne hyytyivät aika pian ja lopulta päätin vain ottaa rennosti pääasiassa peesaillen (40km kesti n. 1.10h eli eipä hurjasteltu…).

Toisessa vaihdossa minulla oli ongelmia selän/takareiden kanssa ja jäin kärkiporukasta heti parikymmentä metriä. Reilun kilometrin jälkeen juoksu kuitenkin normalisoitui ja saavutin pronssista kamppailevat Louisonin (Ranska) ja Van der Meijdenin (Hollanti). Vauhtirykäyksistä huolimatta porukkamme pysyi kasassa ja lopulta kisa meni rentovauhtiseksi kyttäilyksi. Noin 300m ennen maalia päätin sitten avata pelin ja painaa maaliin niin kovaa kuin kintuista lähtee. Enpä olisi paljon muuta siinä vaiheessa uskaltanutkaan tehdä, sillä sen verran tiukka käsky valkulta tuli ;). Ja todella hyvinhän se kiri aukesi! Muut jäivät selvästi ja sain ylittää maaliviivan pronssimitalistina (5km / 18.03).

Eroa kisan voittajaan britti Catriona Morrisoniin (muun muassa 2008 MM 2., pitkä MM 1.) tuli lopulta 32s ja hopeamitalistiin puolalaiseen Agnieszka Jerzykiin (mm. 2008 U23 MM 1.) 13s. Ainoa asia, mikä EM-kilpailuista jäi hampaankoloon, oli kuitenkin se, etten (tälläkään kertaa!!!) saanut shampanjapullon korkkia palkintopallilla auki… ;).

Kisan jälkeen vietimme Paulin kanssa Budapestissa yhden ylimääräisen lomapäivän. Leikimme kunnon turisteja ja kiersimme pyörän kanssa kaikki kaupungin nähtävyydet. Ja upea historiallinen kaupunkihan se oli, laitan myöhemmin kuvia galleriaan!

maanantai 18. toukokuuta 2009

Neljäs SM-maastoissa!

Viikonlopun SM-maastoreissu meni mainiosti. Vaikka karvas neljäs sija jäi kieltämättä kaivelemaan, olen suoritukseeni tosi tyytyväinen. Enpähän hävinnyt huonoille juoksijoille ja taaksenikin jäi tukku maajoukkuenimiä ;).

Kisan kärkipaikat selvisivät oikeastaan jo ensimmäisellä 2km kierroksella, kun jälleen kovassa kunnossa oleva maastojuoksun entinen Euroopan mestari Annemari Sandell-Hyvärinen lähti pitämään aivan omaa vauhtiaan ja sai vain estejuoksun Suomen ennätysnaisen Johanna Lehtisen peräänsä. Itse jäin juoksemaan suunnistuksen maailmanmestari Minna Kaupin ja tonnivitosta viime vuodet hallinneen Mari Järvenpään kanssa. Mari hyytyi kuitenkin ennen viimeistä kierrosta. Minna puolestaan karkasi minulta viimeisessä pitemmässä alamäessä ja tämän jälkeen eromme säilyi tasaisena kolmessa sekunnissa.

http://www.sul.fi/index.php?sivutunniste=1&sivuitem=98&riviavain=78&newsitem=5402

SM-maastot toimivat myös loistavana kenraalina ensi lauantain EM-duathloniin. Ajoin jopa juoksun alle pienen vk-tehoisen ergon ja juoksun jälkeen ajoin sitten muutaman minuutin tiukkaa. Oli muuten kamalan tuntuista nostaa sykettä edes yli anakynnyksen pian juoksurääkin perään! Mutta tulipahan kokeiltua ja samalla huomasi, ettei ekaa juoksua kannata ensi viikonloppuna vetää aivan sippiin...

Nyt on sitten viisi päivää aikaa saada lihakset auki ennen kuin pääsen aloittamaan kansainvälisen kilpailukauden. Kilpailusta on tulossa tasokas, sillä ennakkosuosikkeihin kuuluvat muun muassa viime vuoden MM-duathlonin hopeamitalisti, EM-duathlonin hopeamitalisti ja EM-triathlonin 11. Eli kovaa menoa on luvassa, saas nähdä miten käy!

torstai 14. toukokuuta 2009

Kisakutinaa vaivaviikon jälkeen

Viime viikko sujui hieman nihkeissä merkeissä. Leirillä alkanut flunssa oli tosi sitkeässä, vaikkei se onneksi niin pahaksi mennyt, että olisi tarvinnut lopettaa treenaaminen. Lisäksi viime kevään vaiva, oikea pohje, pakotti jättämään juoksut tosi vähiin. Harjoitusinto oli kuitenkin kova ja valkkukin näytti vihreää valoa, joten ihan hyvää settiä saimme heti leirin perään aikaiseksi (treeniä noin 20h jossa mm. paljon erilaisia uinteja ja kolme reipasta/kovaa pitempää pyörää).

Vaikka viikko meni kieltämättä monessa suhteessa riskirajoilla, alkoi kroppa kuitenkin hymyillä sunnuntaina. Pohkeen kipu hävisi yhtäkkiä (nilkkalukko taas?) ja myös flunssa parani pikku hiljaa tämän viikon alussa. Eilen oli pitkän treenijaksomme vika kova harjoituspäivä ja nyt alkaa herkistely kohti tulevia kisoja!

Sunnuntaina edessä on melkoisen jännä koitos nimittäin SM-maastojuoksut. Älyttömän hauskaa päästä mukaan kun tuo polvikin vihdoin kestää mäkien kipittämistä! Hieman kyllä jännittää etenkin se, kuinka kovaa ne juoksijat oikeen pinkaisee alamäkiin... SUL:n nettisivuilla kilpailun ennakkosuosikkinelikkoa hehkutetaan "ehkä kaikkien aikojen kovatasoisimmaksi" eli Suomen kovin kärki on paikalla. Lisäksi mukana on joukko mustia hevosia joihin myös triathlonin Suomen mestari luetaan ;).

http://www.sul.fi/index.php?sivutunniste=1&sivuitem=98&riviavain=78&newsitem=5397

Ja maastojuoksuthan ovat vasta välietappi kohti kevään tärkeintä skabaa eli reilun viikon päästä käytävää EM-duathlonia!

lauantai 2. toukokuuta 2009

Toka etelänleri takana!

Entiset kotisivuni alkoivat näyttää ”hieman” vanhahtaneilta ja nyt kun vielä TriStadinkin sivut on uusittu, niin olihan sitä myös oma kuulumisväylä saatava uusiksi. Ainakin toistaiseksi ajattelin turvautua kätevään blogiin, mikä sopii atk taidoilleni ;). Suuret kiitokset vanhojen sivujen ylläpidosta ja rakentamisesta Arttu Hirsille ja Esko Lahdelle!!!

Näiden sivujen ekat kuulumiset tulevat korkealentoisista tunnelmista, sillä istumme parhaillaan koneessa matkalla Alicantesta Helsinkiin. Takana on kahden viikon leiri Torreviejassa, missä leireilimme myös viime vuonna ja sitä edellisenä vuonna. Treenipaikka toimi tälläkin kertaa: aurinkoa ja lämpöä riitti ja tutuilla harjoituspaikoilla oli kiva urheilla. Uutta väriä leiriohjelmaan toivat treenikaverit, joiden kanssa en ole aiemmin paljoa harjoitellut. Porukkaamme kuului minun ja Paulin lisäksi TriStadia edustava Mathias Hintze sekä Alatornion Pirkkoja edustavat Samuli Keisu ja Suvi Lavonen (eipä muuten taida olla montaa triathlonistia maailmassa, jotka asustavat heitä pohjoisemmassa paikassa ;) ? ). Lisäksi Torreviejassa oli muita suomalaisia maajoukkuetriathlonisteja ja tandempyöräilijöitä.

Treenien suhteen leiri onnistui lopulta tosi hyvin. Tokan viikon alussa jouduin tosin pitämään ylimääräistä lepoa kurkkukivun takia, mutta onneksi tauti meni parissa päivässä ohi. Yhteenvetona teimme leirillä hieman vähemmän määrää kuin kevään ekalla etelän leirillä, mutta tehoja taas oli tällä kertaa enemmän. Varsinaisia rääkkitreenejä nuo tehosetitkään eivät vielä olleet, mutta anaerobisen kynnyksen tuntumassa ja hiukan ylikin tuli muutamaan otteeseen hurjasteltua. Ja hyvältä se hurjastelu verrattuna viime vuoteen vaikutti ;). Parantuneiden vauhtien lisäksi toinen huippujuttu leirillä oli se, että juoksua saatiin tehtyä määrällisesti enemmän kuin ikinä (ekalla viikolla jopa 7,5h) – ja polvi sekä selkä kestivät sen täydellisesti!

Leirin suuria kohokohtia oli myös uusien tukijoitteni tuotteiden testaaminen. Uudella pyörällä on aina jännittävää ajaa ja itse olen ehkä jopa liian pikkutarkka pyörän tunnustelija ja asennon viilaaja. Scorpion alkoi kuitenkin tosi pian tuntua kotoisalta ja sillä oli kyllä tosi kiva ajella sekä mäkeä että tasaista! Scorpionin lisäksi uusina tuotteina leirillä olivat Maximin lisäravinteet. Myös ne kaikki maistuivat ja toimivat todella hyvin. Etenkin proteiinia sisältävästä PeptoPro urheilujuomasta olen näin alan jonkinlaisena asiantuntijana aivan innoissani! Olen jo reilun vuoden yrittänyt liuoitella heraa tavalliseen urheilujuomaan, mutta eihän siitä läheskään näin hyvää tuotetta ole kotikonsteilla saanut aikaiseksi.

No, tulipa pitkä raapustus…lupaan jatkossa laitella tähän blogiin juttuja useammin, mutta lyhyempinä, niin ei mene koko kahvitaukoa näitä lukiessa J. Jännää onkin pian tulossa, sillä parin viikon päästä kirmaan SM-maastoissa ja siitä viikon päästä 24.5. on edessä Duathlonin EM-kilpailut!