maanantai 22. kesäkuuta 2009

Toinen sija avoimista Saksan mestaruuskisoista / bundesliigasta!

Triathlonkausi alkoi tänä vuonna oikein mukavasti. Sijoituin toiseksi kovatasoisessa kisassa, joka oli samalla sekä Saksan avoin mestaruuskilpailu että bundesliigan osakilpailu. Kisa oli myös ensimmäinen koitokseni bundesliigassa, missä nyt sitten kilpailen Schwalbe-Team Krefelder Kanu Klubissa. Tiiminikin pärjäsi lauantaina hyvin, sillä olimme myös yhteistuloksissa toisia.

Kilpailu käytiin ehkäpä upeimmissa maisemissa, missä ikinä olen kisannut! Pieni vuorten ympäröimä Schlierseen alppikylä oli aivan uskomattoman kaunis. Myös kisareitti oli kaikkea muuta kuin tylsä, sillä pyöräilyreitillä oli monia noin 2-8 minuutin nousuja ja lisäksi pyöräily päättyi noin neljä kilometriä pitkän vuoren päälle. Juoksukaan ei ollut hurjastelua, sillä reitti oli todella paljon raskaampi kuin esimerkiksi SM-maastojuoksuissa. Hauskan lisän juoksureitille toivat myös radan varrella vapaana pällistelevät lehmät! Ainoa ikävä puoli kisassa oli se, että ensimmäistä kertaa historiassa säät eivät suosineet, vaan jouduimme tyytymään noin 13C lämpötilaan ja vesikuuroihin. Vaikka kisaajia oli kaiken kaikkiaan reilusti yli tuhat, toimivat järjestelyt loistavasti. Kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa voimiaan tässä jokavuotisessa koitoksessa, mikäli alppimaisemat kiehtovat!

Mutta pitemmittä jaaritteluitta omaan kisaani ;). Uinti ei onnistunut niin hyvin kuin toivoin. Starttasin eri laidasta kuin kisan kovimmat lähtijät, mikä ei ollut hyvä ratkaisu. Tämän seurauksena jouduin uimaan ensimmäisen 600m pitkän suoran hakkauksen keskellä varsinaista siksakkia. Loppu uintikaan ei ollut ihan sitä mitä odotin, mutta joka tapauksessa saavutin kärkeä ja rantauduin paremmassa tilanteessa kuin viime vuoden uinneissani vain noin 1 min ykkösmenijöiden perässä (tosin entinen olympiauimari veti triathlonisteihin vielä 50s kaulan). About samaan aikaan kanssani vedestä nousi onneksi läjä tyttöjä – myös Merja – jotka tiesin hyviksi pyöräilijöiksi.

Pyörä alkoikin kivasti ja saavutimme ihan ok yhteistyötä tehden kärkiporukan parin ensimmäisen isomman mäen jälkeen. Tästä lähtien kisa menikin sitten aikamoiseksi kyttäilyksi, vaikka kyllä porukkamme taisi aina jokaisessa mäessä hieman pienentyä. Itse päätin pitää oman pyöräkuntoni salassa ja pysyä reilun kymmenen hengen porukkamme peräpuolella aina viimeiseen nousuun saakka. Se kyllä todella vaati malttia, mutta toisaalta lenkkeilytehoinen jalkojen ravistelu oli oikein mukavaa valmistautumista loppua varten ;). Kuitenkin, heti kun käännyimme viimeiseen neljän kilsan nousuun (nousua lähes 400m eli ihan suhteellisen jyrkkä mäki Helsingin tytölle), malttini petti ja menin heti keulille. Porukka repesi palasiksi ja eroa ryhmämme viimeisiin tuli mäen aikana reilut 2min. Itse tulin huipulle loppujen lopuksi toisena, sillä kokenut Christiane Pilz meni puolivälissä ohitseni ja otti minuun muutaman sekunnin eron.

Toinen vaihtoni oli katastrofihuono. En muistanut, että laitoin energiageelin juoksukenkääni ja siinä sitten tuhrautui turhaa aikaa, kun koitin tunkea jalkaa täyteen tossuun… Niinpä pääsin juoksemaan vasta kolmantena. Aloitin juoksun hyvin varovasti ja ajattelin, ettei ole mahdollista taistella kuin toisesta sijasta. Christiane Pilz on entinen EM-mitalisti ja sijoittui kolme viikkoa sitten MM sarjan osakilpailussa neljänneksi, joten hänet päästin suosiolla karkuun (vaikka lopulta eroa tuli koko kisassa vain 47s ;) ). Himmeämmistä mitaleista taistelin duathlon-spesialistina tunnetun Anne Haugin kanssa, mutta hänestäkin irtauduin jo muutaman kilometrin juoksun jälkeen. Kaiken kaikkiaan juoksu oli tosi erilaista kuin triathlonkisoissa yleensä: reitin mäet veivät voimia ja kierroksella ollut muutaman sadan metrin ”nurmikkosuo” melkein pysäytti vauhdin. Paikka oli näin sadekelillä tosi märkä ja Merjan näkemän mukaan joiltain kilpailijoilta suo oli jopa syönyt tossut irti jalasta!

Myös kisan jälkimenot tarjosivat kivoja kokemuksia. Maalissa sai makoisia paikallisherkkuja, palkintojenjaot olivat hienot ja lisäksi pääsin ekaa kertaa kunnon kansainväliseen lehdistötilaisuuteen. Eli yhteenvetona triathlonavauksesta jäi tosi hyvä fiilis. Vaikka uinti ei vielä onnistunut haluamallani tavalla ja juoksussa oli tällä kertaa pieniä dieseloireita, vaikutti kuntotilanne jopa paremmalle kuin odotin. Tästä on hyvä jatkaa herkistelyä kohti kahden viikon päästä käytäviä EM kisoja!

Tulokset:

http://www.hexal-alpen-triathlon.de/ergebnisse/2009/elite.pdf

Juttua saksaa taitaville:

http://www.tri-mag.de/index.php/200906202411/Kurzstrecke/DM-Schliersee-Pilz-und-Springer-neue-Titeltrager.html

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Triathlonkausi 2009 alkaa!

Niin se vaan aika vierähtää. Nyt on jo viimeistään aika aloittaa triathlonkausi. Ekana starttina teen bundesliigan koitoksen ensi lauantaina Saksan Schlierseessa. Kisa käydään ainakin kuvien perusteella aivan ihanan näköisessä vuoristokylässä. Pyöräreitti kulkee pääasiassa ylöspäin ja päättyy pienen vuoren päälle. Ja siellä sitten juostaan. Sopii minulle ;). Eli todella raskas ja toivottavasti myös kiva kisa on luvassa!

Treenit ovat sujuneet edelleen ihan okei. Kokonaistreenimäärä on pyörinyt enää siinä 16-19h/vko, mutta tehoja on vedetty jonkin verran. Avainharjoituksia on ollut mm. muutama vaihtelevavauhtinen triathlon Kuusiksella, yksi vauhdikas juoksu, yksi vauhdikas peesipyörä (mm. autoa peesaillen, kivaa) ja pari kovempaa uintia. Pääasiassa kaikki treenit ovat kulkeneet ihan hyvin, vaikka välillä on ollut selvää väsyä ja pientä tahmeutta havaittavissa. Lisäksi allergia-aika rajoitti muutamassa treenissä hapen saantia turhan paljon, mutta joskos tukkoisilla keuhkoilla menosta olisi vaikka sama efekti kuin korkealla treenaamisesta…

Mutta nyt on kovemmat treenisetit vähäksi aikaa tehty ja alkaa kisoihin viimeistely. Kolmen viikon päästä on nimittäin edessä yksi kauden pääkisoista, olympiamatkan EM-kisat. Herkistely ja kisavireen viimeistely ei ikinä ole kovin helppoa. Ilman luotettavaa valmentajaa olisin monesti hermoraunio. Sitä alkaa niin helposti kysellä itseltään, että onko kaikkea varmasti tullut tehtyä riittävän paljon ja hyvin. Vai olisiko sitä pitänyt edes jumpata vielä enemmän? Lisäksi viimeistelyvaiheessa oman kropan kuuntelu on tosi herkässä, mikä sekin aiheuttaa epäilyjä. Mitenköhän nyt kulkisi? Täytyisikö tänään tehdä joku terävä veto vai ottaa rennosti? Ei kai vaan jossain päin kroppaa tunnu outoja kiristyksiä? Olenko syönyt liikaa tai liian vähän? Tietty tästä kaikesta kyselystä on hyötyäkin, mutta suurena vaarana myös on, että touhu karkaa pahaksi ”taper bluesiksi”…

No, tänä vuonna yritän välttää turhaa hermoilua. Ainakin nyt voin rehellisesti sanoa treenanneeni koko talven tosi hyvin. Se sitten riittää mihin riittää! Eli ei kun hyvissä fiiliksissä ja hymyssä suin kohti alppimaisemissa tapahtuvaa kauden avausta :).

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Palauttelua

Viime viikko meni hieman alavireisissä fiiliksissä. EM Duathlon reissun jälkeen yleisolo oli aikas väsy ja lisäksi oikea takareisi meni kisasta ihan älyttömään kramppiin. Niinpä sitten alkuviikosta harrastin lähinnä terveysliikunnaksi laskettavaa kuntoilua.

Loppuviikkoon saimme kuitenkin tehtyä hyvän neljän päivän määräjakson, jossa oli etenkin uintia tosi paljon. Lauantaina kävin myös Kuusijärvellä aloittamassa Suomen triathlonkauden kolmen lajin yhteistreenillä. On se vaan kivaa, kun pääsee tekemään täysin omaa juttua ja vielä helteisessä kesäsäässä!

Ensi viikolla olisi sitten edessä vähän reippaampia harjoituksia. Treenikisoja olisi viikonlopun tienoolle tarjolla vaikka millä mitalla: pyöräilyssä SM-kortteli, Porvoon ajot, Pirkan pyöräily ja Solvallan tempo; juoksussa 3km ratakisa; duathlonissa SM-sprintti ja triathlonissa Ikaalisten pikamatka sekä HelTri:n rykäisy. On se vaan harmi, kun kaikki kiva kasautuu samaan pakettiin...tällä kertaa päätimme kuitenkin panostaa lajinomaiseen menoon ja osallistun näillä näkymin ainakin Ikaalisiin (jos keli ei ole liian kylmä, sillä palelemaan en väkisin lähde ;) ).

Ps. Tein tässä joutessani (tenttiin lukemisen ohella...) pari diaesitystä menneistä kisoista tuonne sivun oikeaan reunaan